Mitä kaukoputkella näkee?

Kirjoitin tämän artikkelin koska moni aloittava tähtiharrastaja esittää juuri tämän kysymyksen harrastuksen alkumetreillä.

Tämä artikkeli on kirjoitettu niille, joilla ei ole mitään aikaisempaa kokemusta tähtikaukoputkista tai niillä havaitsemisesta.

Artikkeli on tarkoituksella yksinkertaistettu ja lähtee siitä oletuksesta, että lukija harkitsee pienen ( alle 15 cm peilin halkaisija) kaukoputken hankkimista ilman mitään erityisiä lisälaitteita kuten suodattimet, kamerat jne.

Yksinkertainen vastaus kysymykseen mitä kaukoputkella näkee ensimmäisenä havaintoiltana on, että näet sillä todennäköisesti aluksi pelkkää mustaa.

Mietitäänpä siis hetki miksi näin voisi käydä. Yleisimmät syyt on kerrottu alempana. Kaikki alla mainitut syyt ovat oikeasti tapahtuneita tilanteita joihin tähtiharrastajat ovat törmänneet katsoessaan ensimmäistä kertaa tähtikaukoputken läpi.

• Kun viet silmäsi kohti kaukoputken okulaaria suljet silmäsi vaistomaisesti. Olen huomannut, että varsinkin nuoret ja pienet lapset tekevät tämän perusvirheen lähes aina.

  Silmän sulkeminen on refleksinomaista ja henkilö ei sitä aina huomaa edes itse. Tähtinäytöksissä jossa käy lapsia pitäisi aina varmistaa, että lapsilla on todellakin silmät auki eivätkä kaukoputkeen katsoessaan sulje niitä.

  Usein lapset ovat ujoja ja he eivät kehtaa myöntää, että eivät nähneet mitään vaan sanovat vaisusti "joo näkyi". Pidä siis silmäsi auki kun katsot okulaariin. Jos olet tähtinäytöksen järjestäjä, huolehdi, että pienet lapset ja nuoret pitävät silmänsä auki kaukoputkeen katsottaessa.

• Olet unohtanut kaukoputken edessä olevan pölysuojan putken eteen. Poista muovinen tai metallinen pölysuoja, ennenkuin yrität havaita kohteita.

• Olet unohtanut kiinnittää okulaarin kaukoputkeen. Tähtikaukoputkeen pitää aina kiinnittää okulaari. Ilman okulaaria kaukoputki ei pysty muodostamaan kuvaa silmäsi verkkokalvolle. Jos sinulla on kaukoputki mutta ei okulaareja, voit lopettaa saman tien katselun ja laittaa pari hyvää okulaaria ostoslistalle.

• Et ole ymmärtänyt tarkentaa kuvaa. Pelkkä okulaarin kiinnittäminen tarkennuslaitteeseen ei tarkoita sitä, että kuva olisi heti tarkka. Näkökentässä jota ei ole tarkennettu ei näy tähtiä, koska epätarkat tähdet leviävät niin himmeiksi ja suuriksi, että ne eivät näy. Okulaarin kiinnittämisen jälkeen joudut tarkentamaan kuvan tarkennuslaitteesta eli ns. fokuserista. Jos vaihdat okulaaria joudut tarkentamaan kuvan uudestaan.

• Näkökenttä on tasaisen harmaa tai tumman harmaa. Tämä johtuu siitä, että olet tuonut tähtikaukoputken pilvisellä säällä ulos, ja luulet, että voit katsoa kaukoputkella pilvien läpi. Kaukoputki ei tietenkään näe pilvien läpi yhtään mitään, kuten eivät näe silmäsikään. Varmista siis, että tähdet näkyvät taivaalla ja pilviä ei ole ennenkuin menet ulos kaukoputken kanssa.

• Kaukoputkesi optiikka on mennyt huuruun seisottuaan pitkään ulkona tähtikirkkaan yön alla. Näin voi tosiaan käydä, jos olet tuonut kaukoputken ulos ja se on seissyt kauan ulkona, ennenkuin aloitat havainnoinnin. Jos optiikka on pahasti huurussa ei tietenkään mitään putkella näy.

• Kaukoputkesi on peiliputki jonka kollimointi on pahasti pielessä. Vinossa oleva kollimointi on yleensä peilikaukoputkien ongelma. Kun kollimointi on vinossa se tarkoittaa sitä, että kaukoputken sisällä olevat peilit eivät ole optisen akselin suuntaisia. Yksinkertaisemmin sanottuna putken kaksi peiliä (pääpeili ja apupeili) eivät ole oikeassa ASENNOSSA toisiinsa nähden. Jos peilit ovat toisiinsa nähden väärässä asennossa ei kuvaa voida muodostaa okulaariin eikä siten silmäsi näe kohteita oikein tai ollenkaan. Tämä ei ole peilien asemointiopas (eli kollimointiopas) joten emme selitä tässä miten kollimointi tehdään. Yleensä uuden peiliputken peilit eivät ole koskaan oikeassa asennossa toisiinsa nähden kun putki otetaan laatikosta ulos. Siten optiikan kollimointi on ensimmäinen pakollinen asia, jonka peiliputken hankkinut alan harrastaja joutuu opettelemaan.

• Katsot pimeässä okulaarin läpi vinosti. Jos olet varma, että taivaalla on oikeasti tähtiä ja okulaari on kiinnitetty kaukoputkeen ja kuvan pitäisi olla tarkka (koska kaverisi tarkenti sen) mutta et silti näe mitään tähtiä, vaan pelkkää mustaa, voi syy olla se, että katsot tietämättäsi okulaariin vinosti. Vinosti katsottaessa tuijotat okulaarin mustaa sisäseinämää.

  Toisinsanoen, jos okulaari olisi tynnyri jonka läpi sinun pitäisi katsoa niin nyt katsotkin tynnyrin mustaa sisäseinämää etkä tynnyrin läpi.

  Joihinkin okulaareihin pitää katsoa kiusallisen tarkasti suorassa kulmassa, jotta ne muodostavat kuvan silmääsi.

  Aloittavan harrastajan voi olla vaikea uskoa, että hän tosiaan katsoo okulaariin vinosti. Tämä ilmiö esiintyy nimittäin yleensä vain pimeässä. Päiväsaikaan katsottaessa tätä ongelmaa ei esiinny, koska kaukoputken läpi tuleva kuva on niin kirkas, että havaitsija automaattisesti tietää mihin kohtaa ja missä kulmassa pitää okulaarin läpi katsoa. Sen sijaan pimeästä okulaarista ei tule valoa siinä määrin, että valo ohjaisi automaattisesti havaitsijan silmää katsomaan oikeassa kulmassa okulaarin läpi.

• Kohde (esimerkiksi kirkas tähti tai planeetta) näkyy kyllä etsinputken läpi mutta kun kohdetta yritetään katsoa varsinaisen tähtikaukoputken läpi näkyy pelkkää mustaa. Tähän on yleensä syynä se, että etsinputki ja varsinainen kaukoputki eivät katso samaan suuntaan eli ne eivät ole samansuuntaisia. Sinun pitää säätää etsinputki siten, että se katsoo samaan kohtaan kuin varsinainen kaukoputki. Kaikissa etsinputkissa on säätöruuvit joilla se saadaan samansuuntaiseksi kuin varsinainen tähtikaukoputki.

• Okulaari jonka olet kiinnitänyt putkeen on lyhyen polttovälin okulaari (yleensä alle 12mm) ja putki johon olet sen kiinnittänyt on pitkän polttovälin putki (polttoväli yli 2000mm). Tällöin kaukoputkella todellakin ON kovin pieni näkökenttä ja voi tosiaankin käydä niin, että juuri siinä taivaan alueella johon putki osoittaa ei ole ainuttakaan niin kirkasta tähteä, että voisit sen kaukoputkellasi nähdä.

• Yrität katsoa tähtiä katuvalojen lähellä tai muuten valoisassa paikassa. Tällöin silmäsi pupilli on niin pieni, että se ei ehkä pysty keräämään riittävästi valoa kaukoputken läpi jotta tähdet näkyisivät näkökentässä. Silmältä kestää noin 30 minuuttia sopeutua pimeyteen. Tähtiä pitää katsoa pimeässä ja valoja ei saa olla ympärillä. Silmäsi pupillin pitää olla suuri, jotta erotat himmeät tähdet.

• Jos mikään ylläolevista ei tunnu olevan syynä siihen, että näet mustaa niin varmista, että esimerkiksi peiliputken molemmat peilit ovat kiinnitettynä eikä esimerkiksi apupeili puutu kokonaan! Peiliputkissa (Newton, SCT, RC) on kaksi (2) peiliä jotka pitää olla oikeassa asennossa toisiinsa nähden jotta ne muodostavat kuvan oikein. Jos jompikumpi peili puuttuu ei kuvaa synny.

Seuraavaksi kerromme, miten tähdet oikeasti näkyvät, kun niitä katsoo kaukoputken läpi.

Miten tähdet näkyvät kaukoputkessa?

Oletetaan, että mitään teknisiä tai käyttöön liittyviä kompastuskiviä ei ole ja kaukoputkesi näkökentässä näkyy aivan oikeita tähtiä. Miltä ne oikein näyttävät?

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tähdet näkyvät kaukoputken läpi vain pieninä valopisteinä.

Vaikka tähdet ovat todellisuudessa valtavan suuria pallonmuotoisia kappaleita ne ovat kuitenkin niin kaukana, että mikään kaukoputki maan päällä ei sellaisenaan pysty näyttämään sinulle niiden varsinaista oikeaa pintaa. Tämän takia ne näkyvät aina pistemäisinä kaukoputken koosta huolimatta.

Tähdet eivät siis näy palloina kuten suurimmat planeettamme. Tähdissä ei myöskään näy mitään yksityiskohtia. Ne yksinkertaisesti näkyvät vain pieninä valopisteinä. Joissakin tähdissä voidaan kyllä nähdä värejä. Punainen, oranssi ja keltainen väri on yleensä helposti erotettavissa.

Laadukas kaukoputki näyttää tähdet pistemäisinä mutta heikkolaatuisessa optiikassa TAI optiikassa jota ei ole kollimoitu tähdet voivat näkyä viivoina, U-kirjaimina, S-kirjaimina, viuhkoina tai jopa kolmionmuotoisina. Mikään näistä muodoista ei ole tähden oikea muoto vaan nämä ovat kaikki kaukoputken optiikan virheitä.

Jos tähdet näkyvät donitsirinkuloina eli niissä on musta reikä keskellä tai suurina palloina tarkoittaa tämä sitä, että tarkennus on pielessä.

Aloittaville harrastajille voi tulla yllätyksenä se, että tähdet itsessään näkyvät aina pistemäisinä vaikka niitä katsoisi miten suurella tai valovoimaisella kaukoputkella tahansa.

Jos tähden ympärillä näkyy värillisiä haloja on se yleensä merkki heikosta optiikasta. Halot eivät ole todellisia vaan heikosti värikorjatun optiikan aiheuttama häiriö.

Miltä kuu näyttää kaukoputken läpi?

Kuu on yksi parhaimmista kohteista joita aloittava harrastaja voi ihailla. Tässäkin tosin piilee pieni ongelma. Täysikuuta ei nimittäin kannata katsoa kaukoputkella, koska siinä ei erotu kraattereita eikä varjoja.

Täysikuuta on kyllä mukava ihailla paljain silmin mutta kaukoputkelle se soveltuu huonosti havaintokohteeksi koska siinä ei näy yksityiskohtia.

Sirpit, puolikuut ja 3/4 täysikuut ovat parhaimpia kohteita kaukoputkelle. Vain tällöin voit erottaa kuun majesteettiset kraatterit, meret, railot, tasangot ja vuoristot koska auringon valo osuu kuun pintaan vinosti luoden varjoja ja kontrasteja jotka eivät ole näkyvissä täydenkuun aikaan.

Kuun pinnan upeat yksityiskohdat näkyvät jo pienilläkin kaukoputkilla joissa on vain 50-60 mm kokoinen linssi. Suurennuskertoimet pitäisi olla 30x ja tästä yli. Kun ilmakehä on rauhallinen ja kuu on korkealla voi kuuta havaita suurillakin yli 100 kertaisilla suurennuksilla.

Miten planeetat näkyvät kaukoputkella?

Planeetat (ja oma kuumme) näkyvät usein hyvällä kaukoputkella visuaalisesti paremmin kuin miltä ne näyttävät valokuvissa (poikkeuksena Hubble-avaruusteleskoopin ottamat kuvat).

Planeetoista Saturnus ja Jupiter ovat helppoja ja upeita kohteita. Ne ovat kirkkaita ja voit erottaa Jupiterin pinnan pilvivöistä yksityiskohtia.

Saturnuksen renkaat ovat erityisen hienot ja ne näkyvät hyvinkin pienillä kaukoputkilla. Voit erottaa renkaiden keskellä kulkevan kuuluisan tumman juovan. Saturnuksen pinnan yksityiskohdat eivät erotu pienillä kaukoputkilla.

Molempien planeettojen kirkkaimmat kuut ovat helposti näkyvissä. Kuut tosin näkyvät pieninä pisteinä ja niistä ei erotu mitään yksityiskohtia. Sen sijaan on varsin hauskaa seurata kuiden liikettä planeetan ympäri samoin kuin itse planeetan kiertymistä oman akselinsa ympäri. Esimerkiksi yhden pitkän yön aikana voi havaita Jupiter planeetan kääntyvän oman akselinsa ympäri. Myöskin Jupiterin kuuluisa punainen pilkku ja sen ympärillä vellovat pilvirintamat on nähtävissä jo pienilläkin kaukoputkilla.

Mars planeetta on myös hieno kohde mutta sen koko taivaalla vaihtelee suuresti. Se voi olla hyvinkin pieni tai suuri riippuen maan ja Marsin välisestä etäisyydestä. Pienellä putkella voi nähdä marsin pinnan muodostelmia eli tummia ja vaaleita alueita sekä napajäätiköt silloin kun ne ovat suurimmillaan. Mars planeettaa kannattaa erityisesti havaita silloin kun se on lähempänä maata jolloin sen koko taivaalla on noin neljä kertaa suurempi kuin silloin kun se on kauimpana maasta.

Venus planeetan pinnasta ei erotu yksityiskohtia mutta Venuksen voi nähdä sirppinä tai täytenä venuksena. Sillä on samanlaiset vaiheet kuin kuulla koska se kiertää aurinkoa maata lähempänä.

Merkurius on vaikea kohde. Se on lähimpänä aurinkoa ja harrastajakaukoputkella siinä ei näy yksityiskohtia.

Neptunus ja Uranus jotka ovat Saturnusta kauempana näkyvät pieninä sinertävinä palloina mutta niissäkään ei näy yksityiskohtia.

Pluto (jota ei enää lueta planeetaksi) ei näy pienillä harrastajakaukoputkilla ollenkaan.

Aloittavan harrastajan kannattaa aloittaa planeettojen havainnointi Jupiterista ja Saturnuksesta. Mars planeetta on myös antoisa kohde varsinkin silloin kun se on lähimpänä maata.

Miten galaksit ja tähtisumut näkyvät kaukoputkessa?

Erittäin heikosti ja himmeästi. Pienillä kaukoputkilla näkyy vain kirkkaimmat ja suurimmat galaksit ja sumut. Kaikki kohteet ovat aina himmeän harmaita ja mitään värejä ei näy koskaan.

Käytännössä aloittava harrastaja ei pysty näkemään spiraalihaaroja tai yksityiskohtia sumuista.

Aloittava havaitsija näkee galakseista juuri ja juuri galaksin himmeän keskuksen ja siinä onkin sitten kaikki.

Yksityiskohtia näkyy vain joistakin suurimmista kohteista ja niissäkin yksityiskohdat ovat epäselviä ja himmeitä.

On hyvä ymmärtää, että visuaalisesti kaukoputkella katsottaessa mikään galaksi tai muu sumumainen kohde ei koskaan näytä ollenkaan samanlaiselta kuin miltä ne näyttävät tähtikuvissa. Ero on siis valtava.

Galaksien ja tähtisumujen loistavat värit ja muhkean kauneat muodot tulevat esille vain ja ainoastaan tähtikuvissa. Näitä värejä, muotoja ja yksityiskohtia EI KOSKAAN voi nähdä paljain silmin kaukoputken avulla. Tähän ei suurikaan kaukoputki auta.

Miltä kaksoistähdet näyttävät kaukoputkessa?

Kahdelta lähekkäiseltä valopisteeltä. Kaksoistähdet ovat tosin kauniita. Joissakin on selkeästi erotettavissa hienon hienoja värikontrasteja.

Miltä avoimet tähtijoukot näyttävät kaukoputkessa?

Jotkut avoimet tähtijoukot ovat kauniita. Tähdet tietysti näkyvät aina pistemäisinä. Joissakin avoimissa tähtijoukoissa on erivärisiä tähtiä ja kirkkauserot voivat olla kovinkin suuria.

Joidenkin joukkojen kohdalla voi syntyä mielenkiintoisia visuaalisia efektejä. Joukko voi näyttäytyä epätodellisen kolmiulotteisena. Kyseessä on kuitenkin puhtaasti optinen harha mutta varsin miellyttävä sellainen.

Miltä pallomaiset tähtijoukot näyttävät kaukoputkessa?

Suuret ja "kirkkaat" pallomaiset tähtijoukot näkyvät kuvakentässä kuin himmeä rosoinen hajoamassa oleva lumipallo. Joidenkin joukkojen kirkkaimmat yksittäiset tähdet saattavat erottua juuri ja juuri.

Kokeneet havaitsijat ja aloittavat havaitsijat

Kokeneiden tähtiharrastajien ja harrastusta vasta aloittavien välillä on suuria eroja siinä, mitä havaitaan, miksi havaitaan ja miten havaitaan.

Yksi varsin yleinen väärinkäsitys on se, että tähtiharrastajien luullaan tuijottavan tähtiä, siis niitä pieniä valopisteitä. Näin ei kuitenkaan yleensä ole. Tähtiharrastajat useimmiten käyttävät havaintoaikansa planeettojen, komeettojen, galaksien, tähtijoukkojen, sumujen ja muiden sellaisten kohteiden tutkimiseen joilla on pinta-ala tai sellaisten kohteiden havaitsemiseen, jotka muuttuvat, liikkuvat tai pyörivät.

Harrastusta aloittavat henkilöt ovat yleensä uteliaita ja haluavat vain nähdä miltä eri kohteet näyttävät. Tässä on tietenkin hieman se ongelma, että useimmat kohteet eivät näytä ollenkaan siltä, miltä ne näyttävät hienoissa kuvissa, joten pettymyksiltä ei voi aina välttyä.

Pidemmälle ehtineet harrastajat ovat vuorostaan siirtyneet kohteiden katselusta kohteiden mittailuun tai niiden ominaisuuksien määrittämiseen tai uusien kohteiden löytämiseen. Tietyntyyppisten kohteiden mittaaminen ja niiden ominaisuuksien määrittäminen (tai vanhojen luettelossa olevan kohteen tietojen tarkistaminen) on mahdollista aivan kaikille.

Hyödyllisiä mittauksia voi harrastaja tehdä useallakin eri tavalla. Mainittakoon esimerkkeinä: asteroidien paikan määritys, asteroidien kirkkausmittaukset, kaksoistähtien komponenttien etäisyyden ja suunnan määrittäminen (rataelementit) tai vaikkapa kirkkausmittaukset muuttuvista tähdistää. Myös esimerkiksi auringonpilkkujen lukumäärien seuranta (eli ns pilkkujen laskeminen) on tilastollisesti arvokasta pitkällä aikavälillä.

Jotkut harrastajat erikoistuvat tiettyyn asiaan kuten esimerkiksi uusien taivaankappaleiden metsästämiseen tai tunnetujen kappaleiden monitorointiin. Tällaisia ovat mm supernovien metsästys muista galakseista, novien etsintä kotigalaksimme tasosta, komeettojen löytäminen, aurinkokuntamme planeettojen pilvivyöhykkeiden seuranta (esim Jupiterin punainen pilkku ja sen toiminta tai planeettojen pilvivöissä tapahtuvat odottamattomat muutokset, Mars planeetan hiekkamyrskyt jne.).

Monille harrastajille tähtitaivaan kohteiden kuvaaminen on antoisa ja mieluisa tapa viettää aikaa kauniin yötaivaan alla. Tähtikuvaajalle taivas onkin varsinainen aarreaitta. Tässä artikkelissa emme kuitenkaan paneudu tähtikuvauksen salaisuuksiin tai sen hyötyihin joten jätämme suosiolla tämän laajan aiheen toiseen kertaan.

Kaukoputken käyttäminen

Kaukoputken käyttäminen on taitolaji. Taito nähdä ja taito katsoa kehittyy vasta ajan saatossa samoin kuin kyky soittaa pianoa kehittyy vasta pitkän harjoittelun seurauksena.

Kukaan ei osaa soittaa pianoa ilman sitkeää harjoittelua ja aivan samoin kukaan ei opi näkemään kaukoputkella sitä kauneutta, mitä maailmankaikkeus kätkee sisäänsä, ellei sen käyttöön investoida aikaa ja vaivaa.

Aivan kuin pianon soiton opettelussa niin myös tähtiharrastuksessa valittua välinettä täytyy oppia käyttämään oikein. Jos instrumentin käytön opettelussa hätiköidään, ei harrastus tarjoa niitä onnistumisen ja ilon tuntemuksia joita se voisi tarjota.

On hyvä pitää mielessä vanha totuus kaukoputkista: kaukoputki ei ole kuin televisio. Kaukoputki on kuin piano. Television käyttö ei vaadi sen käyttäjältä mitään eikä televisiota katsovan tarvitse vaivautua mihinkään.

Sen sijaan kaukoputken käytön opettelu vie aikaa ja vaivaa ja se vaatii sitkeyttä. Ilman sitkeyttä ja peräänantamattomuutta ei elämässä - eikä tähtiharrastuksessa - saavuteta eikä voiteta mitään.

Maailmankaikkeus ei paljasta kauneuttaan niille, jotka kiirehtivät.

Tammikuu, 2011. Mika Luostarinen